Paavo on riepotellut mua kuin markan munkkia ja nyt 14.12 tipuinkin sitten pahasti palleroni selästä.
Hevonen oli jännittynyt ja teputti paikoillaan, en tehnyt mitään olin vain hiljaa selässä. Kun sitten oli siinä jo ottanut muutaman rennon askeleen ajattelin että se oli siinä aletaan hommiin, KAPUM se ei ihan mennyt niin, kun laitoin pohkeet kylkiin ja aloin keräämään ohjia jännite purkautui. Paavo hyppäsi tasajalkaa ilmaan ja pyörähti ilmassa alta pois. Tipun sitten maahan ja löin pääni siinä samalla.
Hetken päästä kun hevonen oli jo kauempana musta päätin että nyt on turvallista keräillä itseä. No siinä vaiheessa Paavo jo laukkaili täyttä häkää tallille ja ympäri pihoja sekä peltoja. Menin tallille Paavoa vastaan, mutta kun se näki mut niin veti liinat kiinni, maa oli liukas semmoiseen ja se kaatui suoraan kuorma lavojen päälle. Siitä se sitten nousi ja jatkoi matkaansa, otin ruokakipon ja siihen pellavaista ja lähdin kävelemään kentälle päin, Näin kuinka hevonen on paniikissa ohjat jalan alla ja pyörii kuin väkkärä. No sain sen rauhoittumaan ja otin ohjan pois jalan altan, vein Paven talliin otin varusteet pois, mitään ei näkynyt. Hain liinan ja mentiin kentälle hieman vielä juoksuttamaan. tässä vaiheessa siis minua pyörrytti niin paljon etten pääsyt takaisin kyytiin.
 |
| Pavetsun vekki putsattuna, siisti pintanaarmu |
Noo siinä sitten mentiin hetki liinassa ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, kun oltiin lopettelemassa niin pieni valkoinen otus olikin jo punaisena verestä :/. Noo menin talliin putsaamaan haavaa ja se näyttikin pahalta... Oli pakko soittaa Laura katsomaan mitä sille tehdään kun ei ole taas aikoihin tarvinnut haavoja hoidella... Noo se putsattiin ja näytti ihan siistiltä pinta naarmulta.
Ja mitä itseeni tulee niin kipeenähän siinä oltiin sitten pari päivää, kylki mustana ja niskat jäykkänä. Kuitenkin taisi olla taas enemmän henkinen kolhu kuin fyysinen. Taas kerran siis mustelmilla selvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti