lauantai 28. tammikuuta 2017

verta hikeä ja kyyneleitä 3 vuotta!

Mihin aika rientää kolme vuotta yhteistä taivalta takana pienen villin Paavon kanssa ;)

Kaikki alkoi siitä kun olin Kangasalla ratsastuskoulussa töissä, sinne saapui rähjäinen valkoinen poni. Ensi ajatus oli että ompas ruma karvainen ja valkoinen, ikinä en itselleni ostaisi valkoista hevosta.

Minut istutettiin kuitenkin sinne selkään ja hetki meni kun mieleni muuttui. Kysyinkin jo että paljonko tällä on hintaa? Sopivasti hevonen oli myynnissä ja päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Sovittiin että myyjä tulee hakemaan meiltä tamman vaihdossa että mahtuu Paavo talliin. 1.2.2014 Paavo muutti meille kotiin ja siitä alkoi meidän yhteinen taival kotona.


 Alku meillä oli vaikea Paavo oli villi juuri 6 vuotiaaksi kääntynyt ja kuuleman mukaan suomessa ruunattukin eli 2013. Pitkään mentiin niin että Paavo juoksi ensin liinassa ja sitten vasta kiipesin selkään. Juoksuttaminen kuitenkin osoittautui myöhemmin liian vaaralliseksi joten emme ole sitä enää tehneet.

Ratsastuksellisesti Patu oli herkkä eriättäin herkkä. Se reagoi aivan kaikkeen ja aivan kaikkiin ISOSTI. Tipuin monet kerrat ja mietin jo että tulikohan haukattua hieman liian iso pala. Olisiko sittenkin helpompaa vaan ostaa joku toinen heppa.

 
Päätin kuitenki vielä yrittää. Tuli kesä ja hevonen selkeästi rauhottui pääsin jo vaikuttamaan asioihin sen kanssa ja saatiin paljon aikaiseksi. Käytiin yhden kisatkin starttaamassa. Noo ne nyt eivät sujuneet sitten alkuunkaan. Paavo kun päätti että ei aio laukata.

Kesä Paavo onkin ollut aivan uusi tuttavuus se on paljon huolettomampi kuin talvisin.


Muistan kun taas tuli syksy ja hevonen alkoi jännittymään. Tänä talvena Paavolle kävi hieman hassusti ja olikin sitten pitkään saikulla. Ensin häneltä poistettiin hammas joka oli siis jo aiemmin operoitu mutta siitä oli vielä jäänyt sinne palanen. Keväämmällä Paavolta irtosi kenkä ja ilmeisesti niin pahasti että jälleen oltiin saikulla kun hän ontui. Keväällä päästiin taas pikkuhiljaa työn makuun. 


Kesällä oltiinkin sitten kunnolla hommissa ja päästiin Hirvon kanssa treenaamaan viikoksi jonka jälkeen meillä olikin kisat sopivasti. Muistan tämän viikon kuin eilisen. Se oli RANKKAA. Laskin vain päiviä että montako on vielä jäljellä. Noo sitten oli kisat ja jestas ne meni hienosti. Hevonen oikeastaan itse hoiti homman kotiin ja kerroin vain suunnan. Taas ihana kesä Paavo.
Kun treeneistä kotiuduttiin niin mentiin hetki mahti hienosti eteenpäin kunnes tapahtui jotain ja minä laiskistuin. 

Taas tuli talvi ja jotta sama kaava jatkuisi niin tänä talvena Paavo olikin vain niin villi että putosin kyydistä ja löin pääni. Paavo juoksi pihassa jälleen vapaana ja kaatui kuormalavan päälle. Siitä hän sai vekin lapaan joka paranikin hetken aikaa. Oli kuitenkin vain pieni pintanaarmu. Minua taas pelotti kovasti kiivetä satulaan tippumisen jälkeen ja jälleen mietin olisiko joku helpompi hevonen parempi. Hetken mietittyäni asiaa päätin että nyt ollaan tehty niin paljon töitä tämän kanssa että enää ei luovuteta. Siitä rohkaistuneena päätin että nyt opetellaan ratsastamaan ja otinkin sitten apumiehen itselleni maasta huutelemaan. Näin päästiin pelosta yli.

Viime kesä meni vähän hukkaan ei siis oikeastaan treenattu eikä oikeastaan kisattukaan. Yhdet kisat käytiin syksyllä. Tähän ehkä vaikutti uusi varsa ja läjä muita hevosia. Kisatkaan ei mennyt nappiin Paavo oli erittäin vastahakoinen sinä päivänä alkaen jo heti aamusta. 

 Ravi ohjelmasta II-Sija jota en todellakaan odottanut.
HeC noo kai se läpi justiinsa meni.



Jottei taas olisi yllättävää niin tämäkin talvi on mennyt sairastellessa ja klinikalla juostessa. Paavolla nimittäin oli tuossa marras-joulukuussa muutama ähky. Ne tutkittiin klinikalla ja todettiin että hiekkaa ei ainakaan ole. Pieni viite että mutaa saattaa olla joten psylliumia 2vkoa. Ja koska erinnäisistä syistä hevosia ei oltu madotettu sitten aikoihin niin ell. epäili matoja joten hepsut madotettiin. Noo matoja mielestäni tuli ja  soitin takaisin ell. Sieltä tuli ohje madottaa uudestaan. Tämän jälkeen Paavo on pikku hiljaa palannut työn tekoon. Hänelle ostin uuden satulan joka on vapauttanut lisää liikkuvuutta käyttöön. Ja yllättäen Paavo on erittäin rento tänä talvena. Ei säpsyile, ei lähde käsistä, eikä räjähtele. Jotain on siis tapahtunut. EI Kannattanut luovuttaa :).
Tästä jatkammekin treenejä kohti ensi kesän kisoja jotka on välillä helmikuu-elokuu. 
Oikein mukavia treenejä ja kevään odotuksia myös siis kaikille teille muillekkin :)

-S&P

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Bisse poniinin kuulumisia

Bisse poni oli siis oma pieni varsani jonka myin sitten parempaan käyttöön kun jäikin liian pieneksi minulle.
Tuossa sunnuntaina sain viestin että poni on myyty uuteen kotiin paikasta jonne se minulta lähti. Viesti tuli uudelta omistajalta, kävi ilmi että poni on muuttanut jo joulukuun alussa.
Jouduin keräilemään hieman ajatuksiani ennen kuin kirjoitan mitään mihinkään ettei tule suoria ajatuksia julki :).

Poni asustaa sastamalassa eli tunnin ajomatkan päässä meiltä. Sitä voimme ja varmasti käymmekin katsomassa. Uusi koti (niin kuin aiempikin) vaikuttaa oikein kivalta paikalta. En tiedä mitä välissä on tapahtunut mutta nyt ponilla kaikki hyvin ja se hoidetaan hyvin. Minulle on erityisen tärkeää että ponilla on kaikki hyvin. Vaikka se ei minulla enää olekkaan niin se on silti todella tärkeä. En halua hyppiä uusien omistajien varpaille, jokainen hoitaa omansa parhaan mukaan. Silti on ihanaa kuulla ponin kuulumisia niin hyvät kuin huonotkin:).

Laitankin nyt muutaman kuvan ponista ja olen erittäin kiitollinen että myös uudesta ponin kodista kerrotaan miten hän voi :).



torstai 12. tammikuuta 2017

Pelko mitä se on

Tässä tallilla touhuilua sivusta seuranneena sain inspiraation uuteen postaukseen.
Pelkoahan on monenlaista ja tilanteen mukaan sekin sitten muuttuu. Itse pelkään oman hevoseni koikka loikkia ja olen päättänyt opetella ratsastamaan rennommin jotta hevosen ei tarvitse koikkaloida. Se tarvitsee määrätietoisen johtajan koska on itse kovin epävarma, jos itse etukäteen mietin mitähän se mahtaa sanoa kun tuulee/sataa/kolisee tms niin katastrofi on valmis. Jännityn itse huomaamattani samoin hevonen.

Hevonenhan on ihmisen peilikuva joten kaikki mitä pelkään heijastuu hevosen kautta muille :). Vaikeinta on tietysti myöntää ja tiedostaa oma pelko. Kuitenkin se on tehtävä nro1, ennen sitä on mahdotonta korjata asioita.



Nyt kun tiedostaa mikä pelottaa niin tietysti lähdetään sitä purkamaan meillä hämärässä on vaikeaa. Kuitenkin suomessa on yli puolet vuodesta hämärää. Eli ensin lähdettiin purkamaan asiaa maasta käsittelyllä. Kun huomasin kaiken olevan hyvin kiipesin selkään. Vaihtelevasti meillä sujuu ja vaihtelevasti tulee takapakkia, sehän kuuluu paranemiseen. Nyt meillä on mennyt hyvin tai paremmin. Huomaan että edelleen välttelen tiettyjä asioita mutta pikkuhiljaa ja asia kerrallaan.

Jotkut voivat pelätä ratsastaa ja jotkut hoitaa, jotkut pelkää jotain tiettyä hevosta, oikeastaan ihan mitä vaan. Vaiheita on kolme 1) tiedosta 2) myönnä ja 3) käsittele.


Mitä tapahtuu jos ei tiedosta tai myönnä?

Silloin alkaa väistämättäänkin välttelemään pelottavia asioita, silloin ongelmat kasaantuvat ja näin ollen suurenevat entisestään. Tässä vaiheessa korjaaminen on jo todella paljon hankalampaa.
Olen huomannut että kun tarpeeksi pelkää esim. Tippumista niin asia on mielessä heti jos näkee hevosen esim. Pukittavan. Tälläiselle ihmiselle pitää löytää siis hevonen jonka kanssa turvallisesti voi päästä pelosta yli. Eli sellainen joka ei helposti pukita:).

Siinä hieman mietteitä, tästä saisi vaikka kuinka pitkän postauksen jos haluaisi.

Me Paavon kanssa halutaan toivottaa kaikille turvallista uuttavuotta <3

torstai 5. tammikuuta 2017

Etsinnässä jalkkarinremmit kokemuksia?

Olen etsinyt varmaan kaikki nettikaupat läpi enkä vai osaa päättää on miljoona merkkiä joista kaikki on laadukkaita :\. Eli tarvitaan pehmet, kestävät, venymättömät jalustimet ja koko tietysti 140cm tai 145 cm. Bates näytti laadukkaalta ja pehmeältä mutta en oikein tiedä. Eli nyt otetaan vastaan ehdotuksia ja kokemuksia millaiset laadukkaat nyt sitten oikeasti kannattaa ;)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Vihdoinkin satula

Niin siinä nyt sitten kävi että pitkä pohdinta tuli päätökseen ja ostin Paavolle Henri De Rivelin austalin. Samaan konkurssiin löytyi myös punainen polypads huopa :). Tästä on kiva taas jatkaa treenailua sopivalla varustuksella.
Paavo on nyt kävellyt 20-60min päivästä riippuen ja alkaa olemaan jo melkoisen virkeä. Saa nähdä kauanko siellä pysyy kyydissä.

Inkku poni etsii nyt kuulemma liikuttajaa 1-2x/viikkoon. Asumme siis valkeakoskella jos jotakin sattuu kiinnostamaan pullean ponin liikutus niin huutaa HEP!


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille :)