toisinaan, toisinaan taas ei

Eli vaikka Paavo toimikin varsinivelellä kerran, ei tarkoittanut sitä että se olisi hyvä.
Ajattelin että menen sillä kuolaimella toisen kerran kun meni niin tasaisesti. Tästä kaikesta oli kyllä tasaisuus kaukana. Ei toivoakaan saada kaveriin mitään kontaktia. Ei menny läpi pidätteet, ei taipunu, ei asettunu, ei pysähtyny. Meinas usko loppua. Ajattelin kuitenkin että kyllä se vielä muuttuu kun eilenkin oli niin hyvä.

EI, EI ja EI. Siitä ei kerrassaan tullut mitään herra meni kuin päätön kana "täysiä" ympäri ämpäri, ilman minkäänlaista kontrollia. Ainoa vaihtoehto oli koittaa saada hevonen pysähtymään. Mutta miten?
Ensin kokeilin että jos poljen lisää vauhtia kunnes tajusin että ei tää menee vielä lujempaa ilman mitään mahdollisuutta pysähtyä. No sitten ajattelin että kiskaisen molemmista ohjista niin eiköhän se sitten pysähdy.
Ei mitään reaktioita, kaikkeni koitin ja toivoin että hevonen pysyy kentällä. (ei aitoja)

Ainoa vaihtoehto mikä oli jäljellä oli ottaa toisesta kuolainrenkaasta kiinni ja kääntää hevosen pää. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko Paavo kaatuu tai pysähtyy. Minua hirvitti kuva kaatumisesta :/. No hevonen kuitenkin pysähtyi. Huh sain huokaista. Hyppäsin alas ja talutin hevosen talliin. Vaihdoin tälle kolmipalan suuhun ja mentiin jatkamaan.

Mitä ihmettä hevonen oli taas rauhallinen oma itsensä. Asettui, taipui ja kuunteli pidätteet. Kaikki sujui kuin ennenkin. Tasaisesti ja hyvin. Miten voi olla mahdollista että kuolain mikä sopi kerran ei enää toista kertaa sopinutkaan?

EMME SIIS ENÄÄ MENE NIVELELLÄ! Ajattelin jo kokeilla suoraakuolainta, mutta en halua enää kokea tuota tunnetta :). Kolmipala taitaa olla se juttu :).

Onko muilla kokemuksia tälläisestä :O? Kertokaa toki minulle jos muillakin näin :)