Barokkihevospäivä 27.8.2017

Käytiin pyörähtämässä Barokkipäivillä, tarkoitus oli ensin mennä sinne ilman hevosta mutta kun mietin asiaa niin totesin että kokemus on niin hieno että pakkohan sinne on hevonen viedä.

Aamu alkoi sunnuntaina klo 05.00 juotiin kotona kahvit, laitoin kisavermeet päälle ja lähdettiin tallille. Tallissa oli vastassa pirteä Paavo joka sai nukkua karsinassa vaikka kaverit oli pihalla. Ennen lähtöä nykeröitiin harja ja letitettiin häntä. Klo 06.30 saatiin Paavo sille mallille että matka kohti Ypäjää sai alkaa.

Paikan päällä oltiin ajoissa ja vaikka Ypäjällä  olikin huikean hyvät opasteet niin onnistuttiin silti olemaan aivan hukassa moneen kertaan. Lopulta löydettiin talli IV jossa meillä oli karsina paikka. Saatiin Paavo karsinaan ja roudattiin romut autosta talliin. Seuraavaksi mietittiin että mihin auto ja kärry oikein jätetään. Meidän onneksi pari muutakin lipi ihmistä oli sinne tulossa ja laitoin hänelle viestiä. Saimme siis auton parkkiin tallin taakse.

Kun lipi ihmiset saapuivat paikalle laitettiin hevoset kuntoon ja lähdettiin kävelemään kentälle päin. Sinne oli matkaa noin kilometri ja Paavo ei ole ollut koskaan muualla kuin kotikisoissa.
Hieman oli jännitävää miten matka menee ja millainen reitti sinne oikein kulkee. Onneksi meillä oli matkaoppaina kaksi jo kokeneempaa lipiä ja niiden ihmiset. Reitti kentälle olikin autoton pururata tyyppinen reitti, matkan varrella oli sillan alikulku joka oli Paavon mielestä hieman jännittävä, mutta koska kaikki muutkin uskalsi mennä sinne ja selvisi hengissä niin Paavokin uskaltautui sinne.

Alikululta oli enää lyhyt matka kentälle jonne päästiinkin suhteellisen mutkattomasti. Paavo oli jännittynyt mutta hallittavissa. Kentän reunalla jouduttiin hetki seisomaan ja odottamaan omaa vuoroa. Paavo ei oikein malttanut odottaa ja steppasi paikallaan.

pian päästiin kentälle ja oletin jotain kauhistuttavaa mutta ei, hevonen oli pinkeä mutta edelleen hallittavissa. Mentiin hieman ravia joka oli korkeaa ja reipasta. Pitkään mietin että uskallanko ottaa laukkaa vai räjähtääkö tuo otus käsiin. Päätin kuitenkin koettaa koska ei siinä mitään häviä.

Nostin laukan joka oli kovin jännittynyttä ja polki lähes paikallaan, Paavo myös rikkoi sen raville muutamaan kertaan. Kun totesin että se sujuu niin otettiin jälleen ravia. Pian esitys olikin ohi ja ihmiset alkoivat taputtaa, siinä paavo otti pari steppi askelta ja se oli siinä! huikea heppa!!!

Sitten olikin jo aika lähteä takaisin tallille päin. Radan jälkeen Paavo kävi sen verran kierroksilla että siihen oli turha yrittää ottaa ylimääräistä kontaktia. Paluu matka sujui myös hienosti. Jopa mennessä hieman jännittävä tunneli oli jo ihan vanha juttu ja siitä mentiinkin niin määrätietoisesti läpi :). Toki sen jälkeen tiellä oli kakka kasa jota piti sitten säikähtää :DD Ei tunnelissa mitään mutta kakkaa tiellä APUA. Loppu matka meni reippaasti ja siellä oli vielä matkanvarrella kenttä jossa meni hevonen, sitä toki piti tuijottaa ihmeissään mutta onneksi meillä oli maassa vielä taluttaja joka ratkaisi tämän tilanteen ja määrätietoisesti talutti herraa eteenpäin. Sitten oltiinkin jo tallissa. Riisuttiin Paavolta varusteet selästä, tarjottiin sille mash-elektrolyytti juoma ja lähdettiin itse katselemaan kisoja. Muutama rata ja väliaika show siinä tuijoteltiin ja lähdettiin kävelemään takaisin tallille.

Siellä pakattiin paavo autoon ja lähdettiin suunnistamaan kotiin päin. Matkalla kotiin oli pakko pysähtyä makeistukkuun ja samalla tsekata kuinka hevonen voi. todettiin että sen verran on jo vilpoinen että laitettiin kärryn tuuletus ikkunat kiinni.
Kun päästiin kotiin paavo tuli ylpeänä ulos kärrystä ja huusi kavereille olevansa kotona. Tallissa kävimme riisumassa suojat pois päältä ja mentiin laitumelle kavereiden kanssa. Matka tallista laitumelle meni jotakuinkin niin että paavo talutti minua, siinä hänelle totesinkin että ei se tarkoita sitä että jos vieraassa paikassa osaa käyttäytyä ettei kotona enää tarvitse :)

Oli siis onnistunut ja huikea reissu. Kannatti mennä, saatiin hyvä kokemus yleisöstä ja esiintymisestä vieraassa paikassa. Tästä on taas kiva jatkaa treenejä, sen verran kyllä kisa kuume nousi että kai se on pakko koittaa startti tälle kaudelle vielä ottaa.

Loppuun vielä pakko kiittää kaikkia jotka tämän mahdollisti <3 ja erityisen iso kiitos näille lipi ihmisille joilta saatiin turvaa ja tukea matkan ajaksi, oli ihana myös tutustua uusiin ihmisiin :)

Sunnuntain valmennus

Perjantaina haettiin oma traileri. Nyt päästään taas valmennuksia,maneesille ja kisoihin. Huikeeta!!!

 Paavo oli sunnuntaina ellan kanssa valmennuksessa kotitallilla.

Mentiin alkuun pääty ympyröitä ja aina jokaisella sivulla keskellä siirtyminen käyntiin. Näissä pitää koittaa olla itse hiljaa ja pitää jalka lähellä.



  Sitten tultiin aina pääty ympyrä laukassa ja muuten mentiin ravia. Sekin oli Paavolle helppoa. Toki siirtymiset raviin pitää ratsastaa paremmin eteenpäin. Ellalle tämä oli hieman haastavaa kun se tuppaa innostumaan laukasta joten toistoja tuli jopa muutama liikaa.

 Laukkojen jälkeen mentiin vielä pohkeenväistöjä. Ensin uralla ja sitten pituushalkaisijalta uralle.
Väistöt on meille hankalia mutta sujuivat hyvin. Itse tuppaan vaan ratsastamaan näissäkin liikaa jolloin Paavo menee hieman hämilleen eikä reagoi mihinkään.
Eli nyt harjoittelen olemaan malttavaisempi ja jään odottamaan hevosta :) helpommin sanottu kuin tehty, mutta sen takia meillä käy valmentaja. Saatiin kehuja tasaisesta tahdista. Myös oma käsi pysyy nyt hiljaa, kun viimeksi sähläsin kädellä liikaa. Paavo liikkuu paljon paremmin ja reagoi pienempiin apuihin. Tästä on hyvä jatkaa.

Pitkä hiljaisuus

Tämä blogin puoli on jäänyt päivittelemättä koska meidän Facebook sivuja päivittää paljon nopeammin.
Viime postaus on jäänyt treeneihin ennen kisoja. Jatkan siitä.

Kisat meni hyvin sieltä tuli heC radalta 60% hevonen liikkui hyvin mutta jännitti kovasti joka näkyi rikkinäisenä ratana.

Kisojen jälkeen meidän traileri lähti lainaan ja tuli rikkinäisenä takaisin joten kesän kisa suunnitelmat olivat siinä.

Myöhemmin Paavo alkoi ontua takajalkaa ja olin jo luovuttamassa, mutta päätin kokeilla vielä kiropraktikkoa. Siitä oli iso apu ja Paavo on taas treeni kunnossa :).

Nyt etsimme omaa traikkua ja valmistaudutaan ensivuoden koitoksiin. Meillä on uusi valmentaja, uusi kiropraktikko, hampaat hoidettu ja myös uusi satula.

Vielä tarvitaan monta tuhatta tuntia hikoilua valvovan silmän alla ja se traileri niin ensi kaudella ei ole mitään esteitä kilpailla. Jos vaan kaikki pysyy kunnossa.

Paavo on tehnyt talven aikana luuliika vas etu jalkaan, se ei kuitenkaan vaivaa mitenkään eikä ole kipeä. Lääkäriä siitä jo konsultoinkin ja kysyin pienentämistä johon hän vastasi että voi alkaa vaivaamaan jos sitä lähtee pienentämään.

Eli nyt siis jatkamme treenejä aktiivisesti, seuraamme jalkaa ja etsitään rauhassa uutta traileria.

Tosiaan facebook sivut päivittyvät useammin ja siellä myös paljon videoita ponien touhuista. Ponien elämää blogi, tulkaa sinne myös seuraamaan meitä :)
Koitan myös tätä jatkossa päivitellä mutta jääpi harvemmalle kuitenkin :)

Treeniä ennen ekoja kisoja

No nyt on Paavo ilmoitettu uudelleen kisoihin ja nyt sormet ja varpaat ristiin että kaikki menee hyvin.

Tässä on ollut epäonnea jo liiankin kanssa.




Mennään valkeakosken ratsastusseuran 1 tason kisoihin kokeilemaan HeC E.B special. Kotona treenit on sujunut vaihtelevalla menestyksellä ja paljon on vaikeuksia mm tuntuman kanssa. Siirtymiset myös meinaa olla hitaita ja kättävasten. Eli saikku on tehnyt tehtävänsä.

Meillä vielä viikko aikaa harjotella mutta luultavasti jätetään radan hiominen nyt tähän ja harjoitellaan eteen päin menoa.

Ratana tuo onkin kiva ja helppo. Siinä on lyhyet laukka pätkät mitkä on radalla tuottanut meille todellisia vaikeuksia.
Ravia ja käyntiä siinä on sopivasti. Niistä siis saadaan pisteitä jos vaan saan paavon rennoksi.

Blogi on nyt ollut hieman hiljaisempi mutta olen enemmän päivitellyt meidän fb sivuja kun se on helpompaa ja nopeampaa :)

Uusi alku

Pitkän tauon jälkeen ollaan päästy paavon kanssa pikku hiljaa takaisin touhuilemaan. Otetiin heti asiaksi teenata nyt ne väistöt kuntoon. Haaveena siis olisi suorittaa heA syksyllä mutta sen eteen on tehtävä töitä.

Voin kertoa että joku on tässä muutamien kuukausien aikana käynyt virittelemässä Paavon niinkin virkeäksi että on työn ja tuskan takana saada se keskittymään oleelliseen. Virtaa on vaikka muille jakaa mutta kenttä on aivan peilijäässä vielä joten siinä ei lujaa mennä. Kaiken lisäksi tammat on sekoittaneet jonkin verran pienen ruunan päätä näin keväällä, ihan vaan ettei olisi elämä liian helppoa.
Toki tiellä ja pellolla pystyisi menemään, mutta tiedän että siellä en pärjää tuon ruutitynnyrin kanssa, joten pakko mennä kentällä.

Jalka on parantunut ihan hyvin, hitaasti mutta parempaan päin kuitenkin. Lihaksessa on potkun kohdalla monttu, joten siitä on lihas säikeet ottaneet itseensä. Nyt sitten rakennellaan uutta lihasta tilalle. Ratsastamaan sillä pystyy n.15min jonka jälkeen kipu on lähes sietämätön. Normaalissa kävelyssä se jo kestää, samoin kuin portaita pääsee jo kulkemaan ylös ja alas.

Kisa haaveena olisi Hollola pitkänä perjantaina, mutta se nyt on iso kysymysmerkki. Riippuu ihan miten päästään treenaamaan ja kuinka jalka kestää. Matkakin niin pitkä että pitää harkita tarkkaan jaksaako Paavo niin rankan reissun, onhan sekin periaatteessa toipilas (kunnonkohotuksessa).

Repen tulevaisuudessa alkaa suitsiin opettelu mutta ennen niitä haluan että ell tarkastaa hampaiden tilanteen, ettei se vahingossakaan tuota kipua. Sitten kun suitsen on totutettu niin aletaan opettelemaan liinassa juoksemista ja käskyjä käynti-ravi-laukka. Näyttelyihin tuskin ehditään tänä vuonna, joten poni saa viettää varsan elämää melkein koko kesän :).

Ollaan kovasti myös mietitty että olisi kiva jos olisi joku kärryttely hevonen minkä kanssa pääsisi sunnuntai ajelulle. Ongelma on se että ei ole vermeitä ja minulla ei ole taitoa opettaa niitä hommia :/.
Jos siis löytyisi joku näppärä tyyppi joka viitsisi opettaa meidän varsan kärryttelemään niin olisi huikeeta.

Kisakauden aloitus ei onnistunutkaan

Tuli sitten taasen pieni saikkuilu tällä kertaa se ei ole hevonen vaan minä. Nimittäin tuossa taannoin sain inkulta iskun reiteen. Lääkäri totesi että siinä on ruhjevamma joka paranee aikansa. Lauantaina kävin uudelleen lääkärillä joka totesi että pakkautunutta verta on paljon edelleen ja se sulaa sieltä aikanaan. Nyt pariviikkoa rauhallista liikuntaa ilman kipua ja venyttelyä. Kuukauden päästä jalan pitäisi olla normaalissa treeni kunnossa.

Ratsastaminen on mahdotonta tällä hetkellä koska kipu on kova. Nyt on kuitenkin pari kertaa menty 15-20 min talutus ratsastaen. Eihän tuosta jalasta vielä ole ratsastamiseen ja kisatkin joudutaan nyt unohtamaan hetkeksi aikaa.

Paavo voi hyvin virkeästi ja saakin hieronnan tiistaina. Myös ihana varsamme repe voi oikein hyvin. Hän on erittäin fiksu ja ajatteleva nuori herra. <3 En malta odottaa että päästään työstämään siitä kilpuria ;)

Nyt siis saikkuillaan x aikaa jonka jälkeen katsellaan uudelleen niitä kisatouhuja. Niin turhauttavaa... Kaikki meni juuri niin hyvin :/

Treenit edistyy vai edistyykö

Kamala könötys :P

Pitkän aikaa taas pitäny kirjottaa mutta ei ole ollut aikaa moiseen ollenkaan.
Paavon kanssa ollaan nyt kivasti päästy tekemään, kenttä on hyvässä kunnossa ja tänätalvena laitatin tilsakumitkin. Olen siis yleensä ollut niitä vastaan mutta tänä talvena ne on ollut kyllä tarpeen.

Tässä meillä oli hieman ymmärrys katkos

Ensiviikon sunnuntaina olisi kisat KR-Talleilla ihan tuossa lähellä. Kyyti on vieläkin hieman epävarma ja keskiviikkona olisi viimeinen ilmottautumis päivä.

Ratana ajttelin aloittaa ihan HeC:stä vaikkakin siellä olisi ollut myös K.N Special. Kuitenkin meillä vain kolmet kisat takana koskaan Paavon kanssa eikä suorittaminen ole ollut tasaista niin varminta aloittaa helposta. Loppukauden tavoitteet ovatkin jo He A mikäli saadaan luupää menemään väistöä :)

Tästä huomaa hyvin voimattoman takapään

Pakkaspäivät tekivät ratsastamisesta lähes mahdotonta joten en edes sen koommin yrittänyt. Paavo sai viettää pari kevyempää päivää. Eilen pääsin taas kunnolla menemään ja tämä olikin ehkä paras ratsastus tänä vuonna. tultiin keskilinjaa ja siirtymisiä. Alku oli tahmeaa mutta siitä molemmat skarpattiin ja loppujen lopuksi minulla oli rento hevonen joka taipui asettui ja kulki kevyesti.

On yksi asia minkä tämä on aina osannut :)

Ikäväkseni sain todeta että loppuvuoden saikkuilut näkyvät ikävästi ponnettomana takapäänä. Siihen auttaisi älyttömän hyvin mäkiset maastolenkit. Erinäisistä syistä en kuitenkaan uskalla tuon kanssa maastoon lähteä. Sieluni silmin nään kuinka putoan ja se katoaa johonkin metsään eikä löydy ikinä :/.

Voi takajalat missä menette :O

Kisojen jälkeen Paavo saa hieronnan jonka jälkeen on hieman kevyempi kunnon kohotus jakso. Maaliskuun lopulla aloitellaan sitten taas tuntien merkeissä treenaaminen kohti sitä tavoitetta. Kaikki on niistä väistöistä ja tasaisesta rentoudesta nyt kiinni. Kaiken lisäksi tässä meidän lähistöllä on todella vähän kisoja tai jos on niin todellakin niin ettei ole mitään mahdollisuutta sinne päästä.

Jos kaikki menee tänä vuonna suunnitelmien mukaan niin elokuussa on taas Barokki päivät, eli sinne päättyisi tämän vuoden karkelot. Saadaan siis loppu vuosi vaan olla möllöttää.

Nyt jatketaan ahkeraa harjoittelua ja pidetään se helppona ja hauskana. Maaliskuussa sitten vähemmän hauskana kun alkaa tunnit.

verta hikeä ja kyyneleitä 3 vuotta!

Mihin aika rientää kolme vuotta yhteistä taivalta takana pienen villin Paavon kanssa ;)

Kaikki alkoi siitä kun olin Kangasalla ratsastuskoulussa töissä, sinne saapui rähjäinen valkoinen poni. Ensi ajatus oli että ompas ruma karvainen ja valkoinen, ikinä en itselleni ostaisi valkoista hevosta.

Minut istutettiin kuitenkin sinne selkään ja hetki meni kun mieleni muuttui. Kysyinkin jo että paljonko tällä on hintaa? Sopivasti hevonen oli myynnissä ja päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Sovittiin että myyjä tulee hakemaan meiltä tamman vaihdossa että mahtuu Paavo talliin. 1.2.2014 Paavo muutti meille kotiin ja siitä alkoi meidän yhteinen taival kotona.

 Alku meillä oli vaikea Paavo oli villi juuri 6 vuotiaaksi kääntynyt ja kuuleman mukaan suomessa ruunattukin eli 2013. Pitkään mentiin niin että Paavo juoksi ensin liinassa ja sitten vasta kiipesin selkään. Juoksuttaminen kuitenkin osoittautui myöhemmin liian vaaralliseksi joten emme ole sitä enää tehneet.

Ratsastuksellisesti Patu oli herkkä eriättäin herkkä. Se reagoi aivan kaikkeen ja aivan kaikkiin ISOSTI. Tipuin monet kerrat ja mietin jo että tulikohan haukattua hieman liian iso pala. Olisiko sittenkin helpompaa vaan ostaa joku toinen heppa.

 
Päätin kuitenki vielä yrittää. Tuli kesä ja hevonen selkeästi rauhottui pääsin jo vaikuttamaan asioihin sen kanssa ja saatiin paljon aikaiseksi. Käytiin yhden kisatkin starttaamassa. Noo ne nyt eivät sujuneet sitten alkuunkaan. Paavo kun päätti että ei aio laukata.

Kesä Paavo onkin ollut aivan uusi tuttavuus se on paljon huolettomampi kuin talvisin.

Muistan kun taas tuli syksy ja hevonen alkoi jännittymään. Tänä talvena Paavolle kävi hieman hassusti ja olikin sitten pitkään saikulla. Ensin häneltä poistettiin hammas joka oli siis jo aiemmin operoitu mutta siitä oli vielä jäänyt sinne palanen. Keväämmällä Paavolta irtosi kenkä ja ilmeisesti niin pahasti että jälleen oltiin saikulla kun hän ontui. Keväällä päästiin taas pikkuhiljaa työn makuun. 

Kesällä oltiinkin sitten kunnolla hommissa ja päästiin Hirvon kanssa treenaamaan viikoksi jonka jälkeen meillä olikin kisat sopivasti. Muistan tämän viikon kuin eilisen. Se oli RANKKAA. Laskin vain päiviä että montako on vielä jäljellä. Noo sitten oli kisat ja jestas ne meni hienosti. Hevonen oikeastaan itse hoiti homman kotiin ja kerroin vain suunnan. Taas ihana kesä Paavo.

Kun treeneistä kotiuduttiin niin mentiin hetki mahti hienosti eteenpäin kunnes tapahtui jotain ja minä laiskistuin. 

Taas tuli talvi ja jotta sama kaava jatkuisi niin tänä talvena Paavo olikin vain niin villi että putosin kyydistä ja löin pääni. Paavo juoksi pihassa jälleen vapaana ja kaatui kuormalavan päälle. Siitä hän sai vekin lapaan joka paranikin hetken aikaa. Oli kuitenkin vain pieni pintanaarmu. Minua taas pelotti kovasti kiivetä satulaan tippumisen jälkeen ja jälleen mietin olisiko joku helpompi hevonen parempi. Hetken mietittyäni asiaa päätin että nyt ollaan tehty niin paljon töitä tämän kanssa että enää ei luovuteta. Siitä rohkaistuneena päätin että nyt opetellaan ratsastamaan ja otinkin sitten apumiehen itselleni maasta huutelemaan. Näin päästiin pelosta yli.

Viime kesä meni vähän hukkaan ei siis oikeastaan treenattu eikä oikeastaan kisattukaan. Yhdet kisat käytiin syksyllä. Tähän ehkä vaikutti uusi varsa ja läjä muita hevosia. Kisatkaan ei mennyt nappiin Paavo oli erittäin vastahakoinen sinä päivänä alkaen jo heti aamusta. 

 Ravi ohjelmasta II-Sija jota en todellakaan odottanut.
HeC noo kai se läpi justiinsa meni.

Jottei taas olisi yllättävää niin tämäkin talvi on mennyt sairastellessa ja klinikalla juostessa. Paavolla nimittäin oli tuossa marras-joulukuussa muutama ähky. Ne tutkittiin klinikalla ja todettiin että hiekkaa ei ainakaan ole. Pieni viite että mutaa saattaa olla joten psylliumia 2vkoa. Ja koska erinnäisistä syistä hevosia ei oltu madotettu sitten aikoihin niin ell. epäili matoja joten hepsut madotettiin. Noo matoja mielestäni tuli ja  soitin takaisin ell. Sieltä tuli ohje madottaa uudestaan. Tämän jälkeen Paavo on pikku hiljaa palannut työn tekoon. Hänelle ostin uuden satulan joka on vapauttanut lisää liikkuvuutta käyttöön. Ja yllättäen Paavo on erittäin rento tänä talvena. Ei säpsyile, ei lähde käsistä, eikä räjähtele. Jotain on siis tapahtunut. EI Kannattanut luovuttaa :).

Tästä jatkammekin treenejä kohti ensi kesän kisoja jotka on välillä helmikuu-elokuu. 

Oikein mukavia treenejä ja kevään odotuksia myös siis kaikille teille muillekkin :)

-S&P

Bisse poniinin kuulumisia

Bisse poni oli siis oma pieni varsani jonka myin sitten parempaan käyttöön kun jäikin liian pieneksi minulle.
Tuossa sunnuntaina sain viestin että poni on myyty uuteen kotiin paikasta jonne se minulta lähti. Viesti tuli uudelta omistajalta, kävi ilmi että poni on muuttanut jo joulukuun alussa.
Jouduin keräilemään hieman ajatuksiani ennen kuin kirjoitan mitään mihinkään ettei tule suoria ajatuksia julki :).

Poni asustaa sastamalassa eli tunnin ajomatkan päässä meiltä. Sitä voimme ja varmasti käymmekin katsomassa. Uusi koti (niin kuin aiempikin) vaikuttaa oikein kivalta paikalta. En tiedä mitä välissä on tapahtunut mutta nyt ponilla kaikki hyvin ja se hoidetaan hyvin. Minulle on erityisen tärkeää että ponilla on kaikki hyvin. Vaikka se ei minulla enää olekkaan niin se on silti todella tärkeä. En halua hyppiä uusien omistajien varpaille, jokainen hoitaa omansa parhaan mukaan. Silti on ihanaa kuulla ponin kuulumisia niin hyvät kuin huonotkin:).

Laitankin nyt muutaman kuvan ponista ja olen erittäin kiitollinen että myös uudesta ponin kodista kerrotaan miten hän voi :).

Pelko mitä se on

Tässä tallilla touhuilua sivusta seuranneena sain inspiraation uuteen postaukseen.
Pelkoahan on monenlaista ja tilanteen mukaan sekin sitten muuttuu. Itse pelkään oman hevoseni koikka loikkia ja olen päättänyt opetella ratsastamaan rennommin jotta hevosen ei tarvitse koikkaloida. Se tarvitsee määrätietoisen johtajan koska on itse kovin epävarma, jos itse etukäteen mietin mitähän se mahtaa sanoa kun tuulee/sataa/kolisee tms niin katastrofi on valmis. Jännityn itse huomaamattani samoin hevonen.

Hevonenhan on ihmisen peilikuva joten kaikki mitä pelkään heijastuu hevosen kautta muille :). Vaikeinta on tietysti myöntää ja tiedostaa oma pelko. Kuitenkin se on tehtävä nro1, ennen sitä on mahdotonta korjata asioita.

Nyt kun tiedostaa mikä pelottaa niin tietysti lähdetään sitä purkamaan meillä hämärässä on vaikeaa. Kuitenkin suomessa on yli puolet vuodesta hämärää. Eli ensin lähdettiin purkamaan asiaa maasta käsittelyllä. Kun huomasin kaiken olevan hyvin kiipesin selkään. Vaihtelevasti meillä sujuu ja vaihtelevasti tulee takapakkia, sehän kuuluu paranemiseen. Nyt meillä on mennyt hyvin tai paremmin. Huomaan että edelleen välttelen tiettyjä asioita mutta pikkuhiljaa ja asia kerrallaan.

Jotkut voivat pelätä ratsastaa ja jotkut hoitaa, jotkut pelkää jotain tiettyä hevosta, oikeastaan ihan mitä vaan. Vaiheita on kolme 1) tiedosta 2) myönnä ja 3) käsittele.

Mitä tapahtuu jos ei tiedosta tai myönnä?

Silloin alkaa väistämättäänkin välttelemään pelottavia asioita, silloin ongelmat kasaantuvat ja näin ollen suurenevat entisestään. Tässä vaiheessa korjaaminen on jo todella paljon hankalampaa.
Olen huomannut että kun tarpeeksi pelkää esim. Tippumista niin asia on mielessä heti jos näkee hevosen esim. Pukittavan. Tälläiselle ihmiselle pitää löytää siis hevonen jonka kanssa turvallisesti voi päästä pelosta yli. Eli sellainen joka ei helposti pukita:).

Siinä hieman mietteitä, tästä saisi vaikka kuinka pitkän postauksen jos haluaisi.

Me Paavon kanssa halutaan toivottaa kaikille turvallista uuttavuotta <3