Pelkoahan on monenlaista ja tilanteen mukaan sekin sitten muuttuu. Itse pelkään oman hevoseni koikka loikkia ja olen päättänyt opetella ratsastamaan rennommin jotta hevosen ei tarvitse koikkaloida. Se tarvitsee määrätietoisen johtajan koska on itse kovin epävarma, jos itse etukäteen mietin mitähän se mahtaa sanoa kun tuulee/sataa/kolisee tms niin katastrofi on valmis. Jännityn itse huomaamattani samoin hevonen.
Hevonenhan on ihmisen peilikuva joten kaikki mitä pelkään heijastuu hevosen kautta muille :). Vaikeinta on tietysti myöntää ja tiedostaa oma pelko. Kuitenkin se on tehtävä nro1, ennen sitä on mahdotonta korjata asioita.
Nyt kun tiedostaa mikä pelottaa niin tietysti lähdetään sitä purkamaan meillä hämärässä on vaikeaa. Kuitenkin suomessa on yli puolet vuodesta hämärää. Eli ensin lähdettiin purkamaan asiaa maasta käsittelyllä. Kun huomasin kaiken olevan hyvin kiipesin selkään. Vaihtelevasti meillä sujuu ja vaihtelevasti tulee takapakkia, sehän kuuluu paranemiseen. Nyt meillä on mennyt hyvin tai paremmin. Huomaan että edelleen välttelen tiettyjä asioita mutta pikkuhiljaa ja asia kerrallaan.
Jotkut voivat pelätä ratsastaa ja jotkut hoitaa, jotkut pelkää jotain tiettyä hevosta, oikeastaan ihan mitä vaan. Vaiheita on kolme 1) tiedosta 2) myönnä ja 3) käsittele.
Mitä tapahtuu jos ei tiedosta tai myönnä?
Silloin alkaa väistämättäänkin välttelemään pelottavia asioita, silloin ongelmat kasaantuvat ja näin ollen suurenevat entisestään. Tässä vaiheessa korjaaminen on jo todella paljon hankalampaa.
Olen huomannut että kun tarpeeksi pelkää esim. Tippumista niin asia on mielessä heti jos näkee hevosen esim. Pukittavan. Tälläiselle ihmiselle pitää löytää siis hevonen jonka kanssa turvallisesti voi päästä pelosta yli. Eli sellainen joka ei helposti pukita:).
Siinä hieman mietteitä, tästä saisi vaikka kuinka pitkän postauksen jos haluaisi.
Me Paavon kanssa halutaan toivottaa kaikille turvallista uuttavuotta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti