verta hikeä ja kyyneleitä 3 vuotta!

Mihin aika rientää kolme vuotta yhteistä taivalta takana pienen villin Paavon kanssa ;)

Kaikki alkoi siitä kun olin Kangasalla ratsastuskoulussa töissä, sinne saapui rähjäinen valkoinen poni. Ensi ajatus oli että ompas ruma karvainen ja valkoinen, ikinä en itselleni ostaisi valkoista hevosta.

Minut istutettiin kuitenkin sinne selkään ja hetki meni kun mieleni muuttui. Kysyinkin jo että paljonko tällä on hintaa? Sopivasti hevonen oli myynnissä ja päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Sovittiin että myyjä tulee hakemaan meiltä tamman vaihdossa että mahtuu Paavo talliin. 1.2.2014 Paavo muutti meille kotiin ja siitä alkoi meidän yhteinen taival kotona.

 Alku meillä oli vaikea Paavo oli villi juuri 6 vuotiaaksi kääntynyt ja kuuleman mukaan suomessa ruunattukin eli 2013. Pitkään mentiin niin että Paavo juoksi ensin liinassa ja sitten vasta kiipesin selkään. Juoksuttaminen kuitenkin osoittautui myöhemmin liian vaaralliseksi joten emme ole sitä enää tehneet.

Ratsastuksellisesti Patu oli herkkä eriättäin herkkä. Se reagoi aivan kaikkeen ja aivan kaikkiin ISOSTI. Tipuin monet kerrat ja mietin jo että tulikohan haukattua hieman liian iso pala. Olisiko sittenkin helpompaa vaan ostaa joku toinen heppa.

 
Päätin kuitenki vielä yrittää. Tuli kesä ja hevonen selkeästi rauhottui pääsin jo vaikuttamaan asioihin sen kanssa ja saatiin paljon aikaiseksi. Käytiin yhden kisatkin starttaamassa. Noo ne nyt eivät sujuneet sitten alkuunkaan. Paavo kun päätti että ei aio laukata.

Kesä Paavo onkin ollut aivan uusi tuttavuus se on paljon huolettomampi kuin talvisin.

Muistan kun taas tuli syksy ja hevonen alkoi jännittymään. Tänä talvena Paavolle kävi hieman hassusti ja olikin sitten pitkään saikulla. Ensin häneltä poistettiin hammas joka oli siis jo aiemmin operoitu mutta siitä oli vielä jäänyt sinne palanen. Keväämmällä Paavolta irtosi kenkä ja ilmeisesti niin pahasti että jälleen oltiin saikulla kun hän ontui. Keväällä päästiin taas pikkuhiljaa työn makuun. 

Kesällä oltiinkin sitten kunnolla hommissa ja päästiin Hirvon kanssa treenaamaan viikoksi jonka jälkeen meillä olikin kisat sopivasti. Muistan tämän viikon kuin eilisen. Se oli RANKKAA. Laskin vain päiviä että montako on vielä jäljellä. Noo sitten oli kisat ja jestas ne meni hienosti. Hevonen oikeastaan itse hoiti homman kotiin ja kerroin vain suunnan. Taas ihana kesä Paavo.

Kun treeneistä kotiuduttiin niin mentiin hetki mahti hienosti eteenpäin kunnes tapahtui jotain ja minä laiskistuin. 

Taas tuli talvi ja jotta sama kaava jatkuisi niin tänä talvena Paavo olikin vain niin villi että putosin kyydistä ja löin pääni. Paavo juoksi pihassa jälleen vapaana ja kaatui kuormalavan päälle. Siitä hän sai vekin lapaan joka paranikin hetken aikaa. Oli kuitenkin vain pieni pintanaarmu. Minua taas pelotti kovasti kiivetä satulaan tippumisen jälkeen ja jälleen mietin olisiko joku helpompi hevonen parempi. Hetken mietittyäni asiaa päätin että nyt ollaan tehty niin paljon töitä tämän kanssa että enää ei luovuteta. Siitä rohkaistuneena päätin että nyt opetellaan ratsastamaan ja otinkin sitten apumiehen itselleni maasta huutelemaan. Näin päästiin pelosta yli.

Viime kesä meni vähän hukkaan ei siis oikeastaan treenattu eikä oikeastaan kisattukaan. Yhdet kisat käytiin syksyllä. Tähän ehkä vaikutti uusi varsa ja läjä muita hevosia. Kisatkaan ei mennyt nappiin Paavo oli erittäin vastahakoinen sinä päivänä alkaen jo heti aamusta. 

 Ravi ohjelmasta II-Sija jota en todellakaan odottanut.
HeC noo kai se läpi justiinsa meni.

Jottei taas olisi yllättävää niin tämäkin talvi on mennyt sairastellessa ja klinikalla juostessa. Paavolla nimittäin oli tuossa marras-joulukuussa muutama ähky. Ne tutkittiin klinikalla ja todettiin että hiekkaa ei ainakaan ole. Pieni viite että mutaa saattaa olla joten psylliumia 2vkoa. Ja koska erinnäisistä syistä hevosia ei oltu madotettu sitten aikoihin niin ell. epäili matoja joten hepsut madotettiin. Noo matoja mielestäni tuli ja  soitin takaisin ell. Sieltä tuli ohje madottaa uudestaan. Tämän jälkeen Paavo on pikku hiljaa palannut työn tekoon. Hänelle ostin uuden satulan joka on vapauttanut lisää liikkuvuutta käyttöön. Ja yllättäen Paavo on erittäin rento tänä talvena. Ei säpsyile, ei lähde käsistä, eikä räjähtele. Jotain on siis tapahtunut. EI Kannattanut luovuttaa :).

Tästä jatkammekin treenejä kohti ensi kesän kisoja jotka on välillä helmikuu-elokuu. 

Oikein mukavia treenejä ja kevään odotuksia myös siis kaikille teille muillekkin :)

-S&P