Nyt on sellanen tunne että mikään ei onnistu. Tiedostan että ongelma löytyy satulan päältä koska hevonen antaa kaikkensa. En enää osaa olla tyytyväinen pienistä onnistumisista ja poljetaan paikoillaan. Mikään ei suju ja hevonen ei kehity :(. Maanantaina onneksi valmennus, toivon että lukot aukeavat ja hommat jatkuvat. Olisi ihanaa taas saada onnistumisen tunne.
Bisse sentään tuottaa minulle onnen hetkiä, toivoisin vaan saavani niitä myös Paavon kanssa. Kaikki ei vaan aina suju kuin on suunniteltu. Turhautumiseni vaikuttaa silmin nähden myös hevoseen joka on haluton työskentelemään kanssani. Liikkuu energisesti ja reippaasti, mutta kun pyydän esim väistöä niin pelleillään ja ei kuunnella :(. Tai siltä musta tuntuu. Nyt onkin hyvä saada hieman ulkopuolista näkemystä meidän menosta.
Olisi myös hyvä kun olisi useampi valmentaja koska saataisiin sitten useampia näkökulmia ja voitaisiin niistä valita omamme.
Eiköhän me vielä nousta :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti