Voin kertoa että joku on tässä muutamien kuukausien aikana käynyt virittelemässä Paavon niinkin virkeäksi että on työn ja tuskan takana saada se keskittymään oleelliseen. Virtaa on vaikka muille jakaa mutta kenttä on aivan peilijäässä vielä joten siinä ei lujaa mennä. Kaiken lisäksi tammat on sekoittaneet jonkin verran pienen ruunan päätä näin keväällä, ihan vaan ettei olisi elämä liian helppoa.
Toki tiellä ja pellolla pystyisi menemään, mutta tiedän että siellä en pärjää tuon ruutitynnyrin kanssa, joten pakko mennä kentällä.
Jalka on parantunut ihan hyvin, hitaasti mutta parempaan päin kuitenkin. Lihaksessa on potkun kohdalla monttu, joten siitä on lihas säikeet ottaneet itseensä. Nyt sitten rakennellaan uutta lihasta tilalle. Ratsastamaan sillä pystyy n.15min jonka jälkeen kipu on lähes sietämätön. Normaalissa kävelyssä se jo kestää, samoin kuin portaita pääsee jo kulkemaan ylös ja alas.
Kisa haaveena olisi Hollola pitkänä perjantaina, mutta se nyt on iso kysymysmerkki. Riippuu ihan miten päästään treenaamaan ja kuinka jalka kestää. Matkakin niin pitkä että pitää harkita tarkkaan jaksaako Paavo niin rankan reissun, onhan sekin periaatteessa toipilas (kunnonkohotuksessa).Repen tulevaisuudessa alkaa suitsiin opettelu mutta ennen niitä haluan että ell tarkastaa hampaiden tilanteen, ettei se vahingossakaan tuota kipua. Sitten kun suitsen on totutettu niin aletaan opettelemaan liinassa juoksemista ja käskyjä käynti-ravi-laukka. Näyttelyihin tuskin ehditään tänä vuonna, joten poni saa viettää varsan elämää melkein koko kesän :).
Ollaan kovasti myös mietitty että olisi kiva jos olisi joku kärryttely hevonen minkä kanssa pääsisi sunnuntai ajelulle. Ongelma on se että ei ole vermeitä ja minulla ei ole taitoa opettaa niitä hommia :/.Jos siis löytyisi joku näppärä tyyppi joka viitsisi opettaa meidän varsan kärryttelemään niin olisi huikeeta.
